1 - Mutta Juudas Makkabilainen ja hänen kumppaninsa menivät salaa kyliin ja kutsuivat luokseen sukulaisensa; ja ottaen joukkoonsa ne, jotka olivat pysyneet juutalaisuudessa, he saivat kokoon noin kuusituhatta miestä.
2 - Ja he huusivat Herraa katsomaan kansan puoleen, jota kaikki sortivat, ja armahtamaan temppeliä, jonka jumalattomat ihmiset olivat saastuttaneet,
3 - ja osoittamaan laupeuttansa kaupungillekin, joka oli hävitetty ja pian maan tasalle jaotettu, ja kuulemaan huudon, joka kaikesta vuodatetusta verestä nousi hänen tykönsä,
4 - ja muistamaan, kuinka viattomia lapsia oli surmattu vastoin kaikkea oikeutta, ja kuinka hänen nimeänsä oli häväisty, ja antamaan vihansa kohdata kaikkea pahuutta.
5 - Kun sitten Makkabilainen oli koonnut itsellensä sotajoukon, eivät pakanat enää voineet häntä vastustaa, koska Herran viha oli kääntynyt laupeudeksi.
6 - Hän tuli äkkiarvaamatta kaupunkeihin ja kyliin ja sytytti ne palamaan, otti haltuunsa sopivia paikkoja ja ajoi suuria vihollisjoukkoja pakoon.
7 - Useimmiten hän käytti hyväkseen öitä sellaisten hyökkäysten tekemiseen. Ja maine hänen suuresta urhoollisuudestaan levisi kaikkialle.
8 - Mutta kun Filippus näki, että tämä mies lyhyenä aikana oli päässyt niin pitkälle, ja että hänellä yhäti oli menestystä, kirjoitti hän Ptolemaiokselle, Koile-Syyrian ja Foinikian käskynhaltijalle, että tämä tulisi auttamaan kuninkaan asiaa.
9 - Ptolemaios valitsi silloin heti Nikanorin, Patroklon pojan, joka oli kuninkaan lähimpiä ystäviä, antoi hänen johtoonsa kokonaista kaksikymmentä tuhatta miestä, koottuja kaikista kansoista, ja lähetti hänet tuhoamaan koko Juudan kansan. Hänen avuksensa asetettiin vielä Gorgias, sotapäällikkö, joka oli hyvin perehtynyt sotatoimiin.
10 - Nikanor päätti silloin myymällä juutalaisia, jotka saataisiin vangiksi, hankkia kuninkaalle koko sen verosumman, kaksituhatta talenttia, mikä tämän oli suoritettava roomalaisille.
11 - Hän lähetti sentähden heti sanan merenranta-kaupunkeihin ja kehoitti ostamaan juutalaisia orjia luvaten antaa yhdeksänkymmentä orjaa talentista, sillä hän ei aavistanut, minkä rangaistuksen Kaikkivaltias pian oli antava häntä kohdata.
12 - Kun tieto Nikanorin tulosta saapui Juudaalle ja kun hän ilmoitti seuralaisillensa sotajoukon olevan lähellä,
13 - niin pelkurit ja ne, jotka eivät luottaneet Jumalan vanhurskauteen, pakenivat ja lähtivät pois sieltä.
14 - Mutta toiset myivät kaiken, mitä heillä vielä oli, ja rukoilivat samalla Herraa, että hän vapahtaisi ne, jotka jumalaton Nikanor oli myynyt, ennenkuin oli taisteltukaan,
15 - ja vaikka hän ei tekisikään sitä heidän tähtensä, että hän kuitenkin tekisi sen niiden liittojen tähden, jotka hän oli tehnyt heidän isiensä kanssa, ja oman pyhän ja korkeasti kunnioitettavan nimensä tähden, jonka mukaan heitä kutsuttiin.
16 - Makkabilainen kokosi sitten väkensä, luvultaan kuusituhatta, ja rohkaisi heitä, etteivät säikähtäisi vihollisia eivätkä pelkäisi pakanain suurta paljoutta, noiden, jotka vastoin kaikkea oikeutta hyökkäsivät heidän päällensä, vaan taistelisivat urhoollisesti
17 - pitäen silmäinsä edessä sen mielivallan, jota nämä laista piittaamatta olivat harjoittaneet pyhässä paikassa, ja sen häväistyksen, joka oli tullut kaupungin osaksi, sekä vielä isiltä perityn järjestyksen kumoamisen.
18 - Sillä nämä, sanoi hän, luottavat aseisiin ja uhkarohkeuteen, mutta me luotamme kaikkivaltiaaseen Jumalaan, joka yhdellä päännyökkäyksellä voi lyödä maahan, ei ainoastaan niitä, jotka hyökkäävät meidän päällemme, vaan vieläpä koko maailman.
19 - Hän kertoi heille vielä, kuinka esi-isien päivinä oli saatu apua ja kuinka Sanheribin aikana nuo sata kahdeksankymmentä viisi tuhatta tuhoutuivat.
20 - Edelleen hän kertoi siitä sodasta, jota käytiin Babyloniassa galatalaisia vastaan, kuinka nämä, joita kaikkiaan oli kahdeksantuhatta, yhdessä neljäntuhannen makedonialaisen kanssa kävivät taisteluun, ja kuinka ne kahdeksantuhatta, kun makedonialaiset eivät kyenneet mitään tekemään, tuhosivat ne sata kaksikymmentä tuhatta ja ottivat suuren saaliin, koska heille annettiin apu taivaasta.
21 - Kun hän näin oli saanut heidät rohkeiksi ja alttiiksi kuolemaan lain ja isänmaan puolesta, jakoi hän sotajoukkonsa neljään osastoon
22 - ja asetti niiden kunkin päälliköksi veljensä, Simonin, Joosefin ja Joonatanin, antaen itsekunkin johdettavaksi tuhat viisisataa miestä,
23 - samoin myös Eleasarin. Sitten hän luki heille pyhää kirjaa, antoi tunnussanaksi: Jumalan avulla! asettui itse ensimmäisen joukko-osaston johtoon ja hyökkäsi Nikanoria vastaan.
24 - Ja kun Kaikkivaltias taisteli heidän puolellansa, niin he surmasivat vihollisia enemmän kuin yhdeksäntuhatta, haavoittivat ja silpoivat suurimman osan Nikanorin sotajoukosta ja pakottivat kaikki pakenemaan.
25 - Mutta niiden rahat, jotka olivat tulleet heitä ostamaan, he ottivat; ja he ajoivat vihollista takaa pitkän matkaa, tauoten vasta sitten, kun aika heidät siihen pakotti.
26 - Oli nimittäin sapatin aatto, josta syystä he eivät voineet ajaa heitä pitemmältä takaa.
27 - Mutta kerättyään aseet ja riisuttuaan vihollisilta heidän varustuksensa he viettivät sapattia ylistäen ja kiittäen suuresti Herraa, joka oli auttanut heitä tähän päivään asti ja taas alkanut osoittaa heille armoansa.
28 - Mutta sapatin jälkeen he jakoivat osan saaliista niille, joita oli kidutettu, ja leskille ja orvoille; loput he jakoivat keskenään ja lapsillensa.
29 - Tämän tehtyänsä he pitivät yhteisen rukouksen anoen, että laupias Herra loppuun saakka osoittaisi armoansa palvelijoilleen.
30 - Sitten he, kun olivat joutuneet taisteluun Timoteuksen ja Bakkideen miesten kanssa, surmasivat näistä enemmän kuin kaksikymmentä tuhatta, saivat valtaansa ylen korkealla sijaitsevia linnoituksia ja jakoivat erittäin runsaan saaliin. Yhtä suuren osa, kuin itse pitivät, he antoivat niillekin, joita oli kidutettu, sekä orvoille ja leskille ynnä vielä vanhuksillekin.
31 - Sittenkuin olivat keränneet aseet, he panivat ne kaikki huolellisesti varastoihin sopiviin paikkoihin, mutta muun saaliin he veivät Jerusalemiin.
32 - Ja Timoteuksen seuralaisen Fylarkeen, kovin jumalattoman miehen, joka oli tuottanut juutalaisille paljon kärsimyksiä, he surmasivat.
33 - Ja viettäessänsä voitonjuhlaa kotikaupungissansa, he polttivat ne, jotka olivat sytyttäneet tuleen pyhät portit, muiden muassa Kallisteneen, joka oli paennut erääseen pieneen taloon. Näin nämä saivat ansaitun palkan jumalattomuudestansa.
34 - Mutta tuon pääkonnan, Nikanorin, joka oli tuonut kolmetuhatta kauppiasta ostamaan juutalaisia,
35 - nöyryyttivät Herran avulla ne, joita hän oli pitänyt kaikkein vähäpätöisimpinä; riisuttuaan yltänsä korean pukunsa hän saapui halki maan yksinäisiä teitä kuin mikäkin karkuri Antiokiaan ylen onnettomana sotajoukkonsa tuhoutumisesta.
36 - Ja hänen, joka oli luvannut hankkia roomalaisille suoritettavan veron Jerusalemissa otettavilla vangeilla, täytyi nyt julistaa, että Jumala soti juutalaisten puolesta ja että juutalaisia siitä syystä ei voitu haavoittaa, koska he noudattivat niitä lakeja, jotka hän oli heille säätänyt.
